Matte ei ole mikään talvi-ihminen, mutta hiihtäminen on kivaa! Ihan parasta koko talvessa! Lihakset huutavat AAPUUVAA, mutta hienoa, hienoa on se vaan  . Matte mietti juuri tänään hiihtäessään, että mikä kumma tässä saa aikaan sen mahtavan fiiliksen. Ehkä ihanuus tulee ympäröivästä valkeudesta ja lisääntyvästä valon määrästä. Hiihtämään päästessään tietää, että keväästä on ilmassa jo pieni lupaus. Toisaalta hiihtäminen on myös mukavaa rääkkiä itselle, lihasten tuskakin tuntuu mukavalta kun saa vaihtelua kävelyyn.  Maten hiihdosta on vielä niin vähän aikaa, että selvästi on vielä endorfiinihumala päällä, kaikki on vaan ihanaa, kivaa, mahtavaa... Mikä onkaan tunnelma huomenna, kun pitäisi kammeta itsensä ylös sängystä ja koko ruhoa kolottaa .

Eilen piipitti kännykkä heti aamusella ja kas, kasvattaja onnitteli Tytyä syntymäpäivänään. Hui, oli todella päässyt unohtumaan ! Matte on kai niin opiskelujensa ja opintovapaan sekoittama, että on vissiin jo viikon- sekä kuukaudenpäivätkin menneet päässä ihan vinksin vonksin!

Tytyn onneksi rakas kummityttö oli juuri saapunut kyläilemään pariksi päiväksi ja tokihan siis heti päätettiin tämä unohdus Tytylle korvata ja kunnon synttärit järjestää. "Paljon onnea vaan" laulettiin ihan heti. Kolmen tunnin pulkkamäessä olon jälkeen raahustettiin kaupasta kakkutarpeita etsimään ja Jadesta haettiin lahjat. Kummityttö valitsi lahjoiksi helinäpallon, vinkuvan majavan ja luunmuotoisia juustokeksejä. Lahjat paketoitiin asiaankuuluvasti ja korttikin tehtiin. Tosin uteliaita koirankuonoja oli niin paljon mukana, että ihan hämäykseksi koirille kerrottiin, että "Annille" ihan vaan tässä paketteja, kortteja ja kakkua tehdään.

Lopulta kuitenkin saatiin valmistelut tehtyä ja päästiin juhlimaan maailman parasta 4-vuotiasta Tytyä! Eli onneksi olkoon pikku-Tyty, olet kaikkea sitä, mitä voi toivoa pieneltä mustalta koiralta. Toivottavasti tassuttelet maten matkassa vielä ainakin toistakymmentä vuotta! Petisikin on pitänyt siirtää maten kirjoituspöydän alle, sillä nyt kun matte on uppoutunut opiskeluihinsa, on joka hetki seurana myös Tyty. 

Päivänsankarin mieltä lämmitti erityisesti kaikki syötävänsorttinen muistaminen, lelut taisivat päätyä enemmän muiden käyttöön... Mutta tehokkaasti Tyty avasi itse paketit, jopa niin tehokkaasti, että jäi vallan kuvat ottamatta  . 

 Tänään saivat koiratytöt sähköpostia, ihan ensimmäsitä kertaa ikinä. Rakas kummityttö halusi kertoa kuinka paljon hän koiratytöistä pitää ja välittää.

Tyty on päässyt kuvaan eikä kyllä tunteet jää epäselviksi. Maten mielestä oli tosi kivaa sähköpostia tällainen ja ihan varmaan ilahdutti koiruuksiakin 

Matte on nyt vihdoinkin keksinyt sen omimman alueensa koiraharrastuksessa. Tässä asiassa matte on ehdottoman hyvä, sillä menestystä on jo näkyvissä. Tämä koiraharrastuksen sara, jossa matte on osoittanut pätevyytensä ja kyvykkyytensä, on kasvatustyö: JÄTTIVILLAKOIRIEN kasvatus ja jalostus.

Erinomaisen hyvät lähtökohdat jättivillakoirien jalostukseen tuntuu syntyvän malinois-schipperke-volpino italiano-jalostuspohjalta. Periytyminen näyttää olevan yllätyksellistä, sillä maten aikaisemmat kultainen noutaja-tervueren-malinois-pohjaiset jättivillakoiran kasvatuskokeilut ovat jääneet huomattavasti kooltaan pienemmiksi. Vasta volpino italianon ominaisuudet saivat jättivillakoirat JÄTTImäisiin mittasuhteisiin. Tällä hetkellä eniten niitä näyttäisi syntyvän vaaleanruskeina.

Kasvavat ja kehittyvät nopeasti, huomattaviin mittasuhteisiin jo parissa päivässä. Luonteeltaan ovat melko rauhallisia, asettuvat useimmiten nurkkiin ja pöytien alle. Toisaalta harjan kanssa niitä lähestyttäessä reagoivat hyvinkin nopeasti. Myös roskapussista niiden on nähty salamannopeasti hypähtävän pois. Tässä vaiheessa on ehdottoman tärkeää tuntea niiden luonne ja pysyä itse rauhallisena. Tuntuvat vaistoavan ihmisen hermostumisen, sillä varsinkin äkkinäisiä liikkeitä tehdessä saattavat jättivillakoirat jopa hypähtää ilmaan ja lennellä pitkiäkin matkoja. Tällöin niiden kiinni saaminen saattaa osoittautua hyvinkin työlääksi. Huoh.

 "Linkki" 

Mukavien talvisäiden kunniaksi pannaan hippulat vinkumaan ja kyllähän vaan Tuikun hippulat vinkuu!

Ovelan näköistä hippuloiden vinkumista Töppiksellä:

...juoniminen on päättynyt ja taas mennään...

Töppiksen ja Talvin hippulat vinkuvat usein yhdessä...

...mutta yksin ne Talvin hippulat vasta vinkuu!

Välillä kohdataan omia polkujaan kuljeskeleva musta pullerokamu:

Tytyn hippulat vinkuvat paksusti porhaltaen:

Ja Föbelin palikoiden lailla lopuksi alaspäinkin istahdetaan, näin: