Keväiset aamut ovat päivän parhaita hetkiä.

Aina ei kyllä ole yhtä aurinkoista, mutta hienoa silti.

Huumaavasti tuoksuvat koivut sateen jälkeen ja niin kesäinen tuoksu nousee maastakin sateen alkaessa. Siihen ne hyvät tuoksut sitten loppuvatkin, sillä maten pieni valkea lintu, eli Hän on keksinyt hiirien ihanuuden. Ei tietoa mistä niitä hiirenraatoja oikein jatkuvasti ilmestyy, mutta Hän rakastaa niitä. Hän syö niitä ja Hän kierii niiden päällä ja Hänen hajunsa on maten mielestä kuvottava. Hänen mielestään ilmeisesti paras maailmassa. Matelle ei ole vielä selvinnyt, että onko Hän myös saalistaja vai onko Hän tehnyt sopimuksen raatojen toimituksesta Alma-kissan ja Poika-kissan kanssa. Ihan kivaa tämä koiraisa elo, Tyty syö talvet koirankakkaa ja Talvi kesät hiirenraatoja, jee... 

Maten opintovapaa loppui, mutta opiskelu ei. Eipä siis aikaa ainakaan aiempaa enempää jää blogin päivittelyyn :) Eipä tässä silti ihmeitä kuulukaan. Ennen töitten alkua yritettiin pitää hieman loman tapaista ja piipahdettiin mökillekin muutamaksi päiväksi.

Vähän on harmaata...

...ja toisinaan vastaranta häviääkin lähes näkyvistä...

...laiturikin on osin upoksissa:

...mutta varpaat kastuvat joka tapauksessa...

Tytylle kehittyi pakkomielle jääpalan suhteen:

Pakko oli kutsua utelias otus mökkiin sisälle hetkeksi, jotta unohti jään, eikä mätkähtänyt kylmään järviveteen.

Mökkimetsikössä käytiin katsomassa Tapaninpäivän myrskytuhoja, mutta onneksi niitä ei näkynyt. Koirat tosin taisivat inventoida ihan eri asioita...

Mihin kummaan ne kaikki koiruudet katosivat?

Talvin pakkomielle taitaa olla lentävät linnut. Muuten ei koiraneito suostunut tassujaan kastelemaan, mutta rantasipipariskunta oli pakko hätyyttää lentoon, kuivista tassuista silloin viis... Kuten kuvasta näkyy, yhtäkkiä sään lämmetessä viimeiset jäät katosivat rannasta ihan yhtäkkiä!

Mummolan väkeäkin käveltiin moikkaamaan, mutta nolosti päättyi reissu se. Kunhan ensin oli mummolan sima juotu ja munkit syöty, oli aika todeta, että rakkoja on jaloissa, eikä paluu mökille kävellen enää oikein jaksanut innostaa... Niinpä piti pyytää mummolan väeltä autokyytiä :) Kiitos vielä kerran!!! Hyvä sitten taas olikin kirvelevin jaloin ja särkevin lihaksin maten saunaa lämmitellä ja koirien puruluita mutustella :-D

Mutta kuten aluksi tuli todettua, nyt työ kutsuu ja lomasta ei lähiaikoina (lue: ainakaan vuoteen...) ole tietoakaan. Mökillä toki päästään käymään :) 

Tyty on varastellut kissanruokaa, Talvi kaivanut hirmuisia kuoppia, Töppis nukkunut kukkapenkissä ja Tuikku uinut jo sadevesiastiassa. Kaikilla siis perinteiset kevätharrastukset meneillään. Perinne on jo paikallinen koiranäyttelykin, jossa matte monen edellisen kevään tapaan oli tarkistelemassa rokotuksia. Kivaa puuhaa on se, varsinkin kun näyttelyyntulijatkin poikkeuksetta ja eilisestä sateestakin huolimatta olivat iloisia ja hyväntuulisia ja koirat hyvätapaisia. Vielä kun kanssatarkastajatkin olivat tutusti ja turvallisesti treenikamut Maria, Tuula ja Johanna vahvistettuna eläinlääkärillä, niin oikein kului rattoisasti aika. Ja lauantaina sai maailman hienoin mudipoika Hyrsky pentuluokassa kp:n ja oli Rop-pentu... Ihan unohtui kysyä, että milloin Hyrsky tarjoaa kakkukaffeet ;) ?

Auringonpaiste houkutteli maten ja koiratytöt meren rannalle.

Vanharouva Tuikku kävi kastelemassa jo varpaansakin merivedessä. Mikäköhän siinä on, kun maten mielestä Tuikku vaan kaunistuu vuosi vuodelta :)

Töppis

Tyty

Kauhukaksikko

On ne vaan kaikki niin ihania, nuo koiratytöt. Ja rannalla oli niin ihanaa, kun veneitä laskettiin vesille, oi ja voi. Ja ei sille mitään voi, ei voi, ei vaan voi, että koko elämä on NIIN IHANAA, kun on kevät =D, hih!

Koiratytöt ja matte saivat vaihtelua arkeen, kun kummityttö kävi kyläilemässä. Tytykin hyödynsi tehokkaasti tapahtuman ja kävi keittiön pöydältä varastamassa letut vadelmahilloineen... Tehtiin tietty taas retki peikkometsään, tällä kertaa vesisateessa. Nähtiinkin todellinen hirviö, kun pörinän säestämänä ponkaisi metsästä yhtäkkiä metsätyökone. 

Tässä pari pientä metsäretkeläistä tauolla.

Viikonloppuna alkoi suurenmoisessa auringonpaisteessa myös "treenikausi". Tyty pääsi pienelle agilityradalle ja näytti onnelliselta, mustalta koiralta. Oli kiva nähdä, että agikenttä ei pelottanut Tytyä, sillä samaa ei voi sanoa Match Showsta, jossa matte piipahti Tytyn kanssa pääsiäisenä. Matte päätti viedä Tytyn mätsäriin ihan pienen mustan piristykseksi, sillä Tyty on aina rakastanut huomion keskipisteenä olemista ja säteillyt myös näyttelykehässä. Nyt oli tilanne toisin, sillä heti ilmoittautumaan mennessä alkoi Tyty täristä ja pelko kesti koko mätsärissä olon ajan. Kiljahti pöydälle nostettaessa, kyyristeli tuomaria ja kulki häntä riipallaan. Tämä kuulunee epin tai sen lääkityksen aikaansaamiin muutoksiin, samoin kuin ääniarkuuskin. No, ei mennä mätsäriin enää, tehdään sitten vaan niitä juttuja, mistä Tyty tykkää. Ja tutulla, rauhallisella agikentällä ei näyttänyt pelkoja olevan, hyvä, hyvä!

Agikentällä oli kivaa matellakin :) Liiketaitokurssilla matte on käynyt pitkin kevättä ja nyt tehtiin Marian, Tuulan ja Johannan kanssa liiketaitotreeniä myös kentällä. Viereisellä tiellä ilmeisesti hakutreeneihin menijät seisoivat autojensa vieressä katselemassa ja olisi kiva tietää mitä ajattelivat. Siinä vaiheessa treenattiin sivuttain- ja tikapuujuoksua...

Olihan Talvikin tietysti mukana. Juoksi muutaman kerran varastokoppiin, kerran putkeen, metsään... Talvi, Talvi, TALVI, tänne... kentälle, metsään... Talvi, Talvi TALVI!!!!... kentälle ja päätyi melko pian takaisin autoon.

Luuta hukassa,

narsisseja tukassa.

Hiirenkorvat höröllä,

Hyvää Pääsiäistä!